Elämäntyönä paperilaatujen kehittäminen
Kymin paperitehtaan pitkäaikainen isännöitsijä ja johtaja, dipl.ins. Lennart Gräsbeck kuoli 15. elokuuta 2020 Loviisassa. Hän oli syntynyt Helsingissä 6. maaliskuuta 1930. Vielä 90-vuotispäivillään hän oli hyvissä voimissa, mutta kohtalokas kaatuminen kesäpaikalla johti hänen menehtymiseensä.
Gräsbeck aloitti paperiteknologiaan liittyvät opiskelunsa Teknillisessä korkeakoulussa 1950-luvun alussa. Parina kesänä hän oli harjoittelijana Kymin paperitehtaalla Kuusankoskella. Diplomityönsä hän teki samalla tehtaalla ja valmistui diplomi-insinööriksi 1953. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai tehtaalta käyttöinsinöörin toimen ja palveli samaa mutta moneen kertaan nimeään vaihtanutta yhtiötä eri tehtävissä 1990 tapahtuneeseen eläköitymiseensä saakka.
Lennartin työtoverit ovat todenneet, että Kymin paperitehtaalla hänen elämäntehtävänään oli paperin päällystettyjen laatujen kehittäminen, joka tuli yhtiössä ajankohtaiseksi sotavuosien jälkeen. Tätä osoitti jo Lennartin diplomityö sekä myöhemmät opintomatkat Warren- ja Blandin-tehtaille Yhdysvaltoihin. Ensi askeleena uusille tuotantourille suuntautumisessa Kymintehtaan PK 5 muutettiin 1957 valmistamaan kevyesti päällystettyä Griffin-laatua amerikkalaislisenssin mukaisesti.
Gräsbeckin myöhempien opintomatkojen tuloksena Kymille rakennettiin uudenaikainen päällystyslaitos, joka aloitti 1967 ja laajentui 1975. Gräsbeckin tietotaitoa tarvittiin lisäksi Kuusanniemeen 1970-luvulla syntyneen uuden hienopaperitehtaan mittavissa konehankinnoissa sekä Voikkaan PK 11:n tuotantosuunnan muutoksessa.
Viimeisinä työvuosinaan Gräsbeck keskittyi Kymiyhtiön vanhojen paperikoneiden ja käytöstä poistettujen laitteiden myyntiin. Hänen työnsä pohjalta syntyi desinvestointiyksikkö, jonka toiminta laajeni myöhemmin kattamaan koko konsernin.
Gräsbeck tunnettiin tehtaalla impulsiivisena, mutta toisaalta myös väestään huolta pitävänä johtajana. Yhteydenpito avainhenkilöihin jatkui aina viime vuosiin saakka. Jo kouluvuosina Lennart tutustui tulevaan vaimoonsa Anita Drombergiin. Muutaman seurusteluvuoden jälkeen he avioituivat 1954, luopuivat kotikaupungistaan ja kasvoivat vähitellen tehdaspaikkakuntalaisiksi. Lennart oli Kuusankoskella aktiivinen jäsen ja puheenjohtajakin perinteikkäässä Kymin Virkamiesklubissa, joka myönsi hänelle kiitokseksi kunniajäsenen arvon.
Meri veti Anitan ja Lennartin luokseen 1961, kun he ostivat tontin Loviisan saaristosta ja rakensivat sinne kesämökkinsä. Vuosien myötä mökistä tuli yhä enemmän heidän asuntonsa. Vieraanvaraisina isäntinä heidän luonaan kävi lukuisia vieraita. Lennartin eläköitymisen jälkeen Kuusankosken asunto myytiin ja he muuttivat Loviisaan. Laivanrakennusinsinöörinä toimiva perheen vanhin poika Joachim suunnitteli vanhemmilleen kolme venettä: Anina, På-Skoj ja Miniatyr. Viron itsenäistyttyä Lennart ja Anita purjehtivat joka kesä Viroon vierainaan sukulaisia ja tuttavia. Lennart toimi aluksella osaavana kokkina.
Lennartin isoisä työskenteli rovastina Viipurissa. Kuten kaikilla Gräsbeckeillä, hänelläkin oli voimakas tunneside kaupunkiin. Matkailun vapauduttua hän vieraili siellä usein ja oli aktiivisesti mukana Wiborgs Handelsgilletin toiminnassa.
Lennartia voi kuvata myös lyhyesti: ystävilleen uskollinen.
Sten von Troil
Eero Niinikoski
Kirjoittajat ovat Gräsbeckin pitkäaikainen ystävä
sekä yhteistyökumppani työvuosilta
